Käytiin viime viikonloppuna kävelyllä Munkkiniemen rannassa. Yöllä oli satanut vähän lunta ja sitä oli vielä nurmikoilla jonkin verran ja maa jäässä. Nyt kaikki lumi on jo sulanut pois.
Sää oli pitkästä aikaa ihan suhteellisen kaunis, joten ulkoilijoita oli paljon joka puolella. Lintujakin bongattiin, ensin vastaan tuli pari kanadanhanhea.
Eddie ei lintusista oikein välittänyt, se katseli mieluummin maisemia ja ihmisiä.
Lenkin lopulla vastaan tuli yllättäen kaksi muutakin japsia, vajaa kolmevuotiaat siskokset, joista Eddie tykkäsi kovasti, ja taisi tytötkin tykätä Edistä! Täällä näkee niin harvoin muita japseja ja vaikka melko epäsosiaalinen koiranulkoiluttaja olenkin tavallisesti, on muiden japsinomistajien kanssa oikein mukava jutella.
Kiva koirakansalainen -kurssilla ollaan nyt käyty muutama kerta ja se vaikuttaa ihan kivalta. Tein sille tuollaisen oman välilehden, niin pysyy itselläkin muistissa, mitä kaikkea kurssilla tehdään. Ohjaaja on oikein mukava ja Eddiekin on, yllättävää kyllä, ollut oikein vastaanottavainen opetuksen suhteen. Välillä se toki kyllästyy, jos joku tehtävä on sen mielestä ihan tyhmä (niin kuin vaikka käsikosketus. Eddie koskee ehkä kaksi kertaa peräkkäin nenällään käteen, sen jälkeen se kokeilee, onko pakko todella koskettaa ja vain lähestyy kuonollaan kättä, mutta ei koske. Kun edelleenkin on pakko koskettaa kättä, se kyllästyy ja jää vaan istumaan ja tuijottaa silmiin eikä tee elettäkään käden suuntaan…), mutta pääsääntöisesti se tekee nakinpalan takia melkein mitä tahansa.
Lunta tosiaan ei enää ole maassa, mutta saisi minun puolestani nyt nopeasti taas kylmetä ilman, niin olisi kuivempaakin. Pitäisi varmaan opettaa Eddie ravistelemaan turkkinsa käskystä, koska nyt se on useamman kuraisen lenkin jälkeen ravistellut itsensä heti eteisessä, kun ollaan tultu sisään, ja hiekkaroiseita muuten lentää yllättävän korkealle pienestäkin koirasta…
