Viime viikonloppuna lähdimme Hämeenlinnan koiranäyttelyyn. Paikalla sateli melkein koko ajan, mutta onneksi saimme paikan tuttujen teltasta, niin ei kastuttu. Viime kesän kamalan Kotkan näyttelyn jälkeen (jossa siis satoi kaatamalla ja sekä koira että omistajat kastuivat läpimäräksi jo paljon ennen kehän alkua) alan ymmärtää näyttelytelttojakin.
 |
| Hampaiden tarkistusta |
Edin kanssa avoimessa luokassa oli vain yksi toinen uros. Tuomari tutki koiran maassa ja pöydällä ei tällä kertaa tarvinnut seistä ollenkaan.
 |
| Tulehan, hauva. |
Eddie juoksenteli ihan sievästi. Paikallaanseisomisesta sen sijaan ei oikein tullut mitään. Tyyppi olisi vain haistellut maata ja katseli ympärilleen koko ajan. Välillä se pyllähti istumaan ja sitten taas olisi haistellut nurmikkoa.
Näköjään se on joko tai. Jos koira juoksee nätisti, ei se seiso nätisti, tai toisinpäin. Edelleenkin ihmettelen niitä koiria, jotka näyttelyssä seisovat ihan hievahtamatta paikoillaan ja tuijottavat huumatun näköisenä eteensä liikkumatta. Niiden jalkoja voi siirtää aina pari milliä eteenpäin oikeaan asentoon ja häntä asetellaan nätisti oikein. Jos Edin jalkoja yrittää siirtää, se nostaa jalan ihan ylös ja ihmettelee, että miksi sen jalasta otettiin kiinni. Sen häntä on niin kippura, ettei sitä saa aseteltua yhtään mitenkään, se on millainen se on. Eikä se todellakaan seiso hievahtamatta paikoillaan. No, ei siitä näyttelypuudelia ollut tarkoituskaan tulla. Se on erinomainen siihen tarkoitukseen, mihin se on hankittu.
Edille tuloksena ERI ja avoimen luokan kakkossija ihan ok arvostelulla. Tuomari kuitenkin ilmeisesti tykkäsi rotevista koirista ja antoi SA:n vain luokkavoittajalle, joten emme päässeet jatkokehiin. Edihän on oikeasti aika hintelä tuolla turkkinsa alla ja liian kapeasta rintakehästä on sanottu muistaakseni useammankin kerran.
Oman suorituksensa jälkeen Eddie pääsi leikkimään tyttökoirien kanssa. Kerrankin joku tyttökoira tykkäsi myös Edistä!
 |
| Tiuku ja Eddie |
Näyttelyn jälkeen ajoimme mökille. Tyyppi pääsi istuskelemaan rantaan ja grillaamaan.
Edillä oli vaikea valinta, vahtiiko se grilliä vai uimareita. Niinpä se juoksi edestakaisin laiturin ja grillin väliä ja kävi välillä vinkumassa ja haukkumassa uimareille ja välillä tuli nuuhkimaan grillin tuoksuja.
Harvoin on Ediä kyllä nähnyt niin väsyneenä illalla mökillä kuin mitä se oli. Se väkisin yritti pysyä hereillä istumassa, mutta silmät vaan painuivat kiinni ja etujalan levisivät lattiaa pitkin sivuille.
 |
| Hellyyttävä vahtikoira |
Sunnuntaina se oli hieman virkeämpi ja pääsi taas juoksemaan mökkitielle.
Välillä piti toki seisoskella vesilammikossa.
Sitten taas juostiin ja leikittiin kepin kanssa.
