Japaninpystykorvayhdistyksen epävirallinen Open show -kilpailu järjestettiin elokuun alussa Rastilassa. Ilmoitin mukaan molemmat koirat, sillä pikkuinen Bonokin pääsi baby-luokkaan, joka oli 4-6 kk vanhoille pennuille. Bonohan oli tuolloin huimat 4 kk ja 4 päivää ja kyseessä oli Ponsun ensimmäinen esiintyminen.
Ennen näyttelyä oltiin jo Bonon kanssa treenattu aika paljon ja paikoillaan seisominen ja juoksentelukin sujuivat mielestäni ihan hyvin, ainakin koiran ikään nähden. Pöydälläkin olin sitä seisottanut ja käpälöinyt joka puolelta, joten pöydällätutkimisenkin piti olla kunnossa.
Näyttelypaikallakin kaikki sujui hyvin. Bono oli reippaana häntä pystyssä menossa eikä arastellut oikein mitään. Aamu muuttui päiväksi ja lämpötila nousi, hellettä oli varmasti yli 30 astetta.
Bono oli koko näyttelyn ensimmäinen pentu, mutta parin tunnin valveillaolo alkoi pientä jo hieman painaa. Se alkoi väsyä eikä helle helpottanut tilannetta ollenkaan, vaikka yritettiin olla varjossa ja tarjota juotavaa.
Ensimmäinen juoksukierroskin sujui vielä ihan kohtalaisesti, vaikka Bono ei malttanutkaan ottaa kontaktia ja juoksi vähän turhan lujaa. Kierroksen jälkeen se jopa seisoi hetken aikaa paikoillaan.
Sen jälkeen ei mikään sitten enää sujunutkaan sitäkään vähää. Tuomari tuli pöydällä vähän ikävästi suoraan hampaisiin kiinni tervehtimättä koiraa ensin, ja siitäkös Bono hermostui. Siltä oli aamulla lähtenyt toinen yläkulmahammas irti ja oli muutenkin vähän herkkä suustaan, kun ikeniä jomotti hampaiden vaihtumisen takia. Bono päätti siis pöydältä ottaa hatkat, yritti hypätä alas ja kun se ei onnistunut, yritti kaikin keinoin vältellä ikävää tuomaria.
No, juoksentelemaan sitten. Jospa se sujuisi paremmin. Paitsi, että ei sujunut. Eihän se Pontsu halunnut liikkuakaan mihinkään enää, vaan jäi paikoilleen istumaan.
No, seisotaan sitten, sehän meiltä sujuu.
Paitsi että sekään ei ihan sujunut, Pontso heittäytyi varjoisaan kohtaan maahan makaamaan eikä halunnut seistä. Kaikesta huolimatta tuomari kai ulkonäöllisesti tykkäsi koirasta, joten kunniapalkinto napsahti, ja sitä myötä pikkupentuluokan voitto. Muita osallistujia ei siis samassa luokassa ollut.
Siispä poseeraamaan palkintojen kanssa! Seisoisit nyt hienosti!
Seiso nyt, jooko!
Se siitä sitten. Näin hienosti sujui Bonon ensimmäinen koiranäyttely. Tästä on suunta ainoastaan ylöspäin.
Yritettiin vielä kehän jälkeen ottaa Bonosta poseerauskuvia palkintojensa kanssa.
Ponsu siirrettiin häkkiinsä nukkumaan ja pian olikin jo Eddien vuoro.
Eddien kanssa sujui mielestäni ihan hyvin. Se seisoskeli nätisti, juoksenteli suht nätisti ja oli muutenkin ihan nätisti. Mitä nyt muille uroksille piti välillä murista.
Tämäkään tuomari ei kyllä Ediä arvostanut. Liian vaaleat silmät, liian iso, liian kippura häntä. Tai en edes muista, mitä arvostelussa sanottiin, mutta jotakuinkin noin se yleensä aina on.
Eddie osallistui vielä kasvattajaluokkaan, jossa tällä kertaa irtosi muistaakseni kolmas sija.
Ihan kiva päivä oli, mutta kovasti jäi kyllä harmittamaan Bonon huono käytös etenkin, kun se tuli ihan yllätyksenä. Me oltiin harjoiteltu niin kovasti esiintymistä sen kanssa ja välillä se sujui oikein hienostikin, mutta tuolla nyt ei sitten mikään sujunut.
Kyllä se kotona osaa.
