Bonon toinen ja viimeinen pentuluokan näyttely oli viime viikonloppuna Messukeskuksessa voittajanättelyssä. Seuraavaksi se meneekin jo junnuluokkaan.
Koska edellinen pentunäyttely ei sujunut kovinkaan hyvin, oltiin harjoiteltu Bonon kanssa paljon sekä näyttelykäyttäytymistä että uusia paikkoja. Ohjatuissa näyttelytreeneissä käytiin 1-2 kertaa viikossa ja niiden lisäksi käytiin Bonon kanssa mm. kauppakeskuksessa ja lentokentällä muutamia kertoja, niin tottuisi taas kaikkeen mahdolliseen.
Mentiin Messariin jo hyvissä ajoin ennen kehän alkua ja Bono nukkui häkissään melkein 1,5 tuntia. Väsyneenä sitä ei oikein huvita mikään, joten ajateltiin, että jos se saisi nukuttua häkissä, olisi se kehässä sitten reippaampi. Taktiikka tuotti tulosta ja hieman ennen kehän alkua se olikin melko riehakkaalla päällä ja olisi halunnut leikkiä kaikkien kanssa. Erityisesti isot irlanninsusikoirat olivat sen mielestä tosi kivoja. Niitä se katseli uteliaana koko ajan.
Paikoillaan seisominen on ehkä Bonon vahvin puoli tällä hetkellä ja pöydälläkin se seisoo usein tosi nätisti, tosin tuomaria se on aiemmissa näyttelyissä vähän arastellut pöydällä. Kumpikin sujui messarissa onneksi tosi hyvin ainakin omasta mielestäni. Pontsu seisoskeli nätisti häntä ylhäällä sekä maassa että pöydällä ja pöydällä antoi tuomarin katsoa hampaatkin hyvin.
Yksin Bono usein juokseekin nätisti ja sekin sujui ihan hyvin, mutta ryhmässä juoksemisesta ei treeneisssä useinkaan tullut yhtään mitään. Bono innostuu aina ryntäämään edellä juoksevan koiran perään, jolloin juoksemisesta tulee vain hyppimistä ja kiskomista.
Bono tosiaan oli koko näyttelyn ajan hyvinkin reipas, ei oikein jännittänyt mitään, nukkui väliajat nätisti häkissään, ja häntä pysyi ylhäällä kehässäkin koko ajan, mikä oli meidän tavoite.
Juokseminen nyt meni vähän sinkoiluksi, mutta Ponsu oli niin innokas ja häntä selän päällä koko ajan, niin en viitsinyt sitä oikein komentaakaan siitä sinkoilusta, etten olisi latistanut sen intoa kehässä.
Tavoitteeseen siis päästiin Bonon käytöksen puolesta ja olin tosi iloinen, että se nyt oli niin reipas, kun kaikki aiemmat näyttelykokemukset sen kanssa ovat olleet melko surkeita. Urospentujen voitto meni Eddien velipuolelle Untolle, mutta Bonokin sai kunniapalkintoruusukkeen, mikä oli iloinen yllätys.
Kotona jo väsytti pitkän päivän jälkeen, mutta hetki piti vielä poseerata ruusukkeen kanssa pöydällä.
Edinkin piti päästä pöydälle.
