Viime viikonloppuna oltiin molempien poikien kanssa Kouvolan koiranäyttelyssä. Pontsu oli junnuluokassa yhden toisen uroksen kanssa, Eddie ainokaisena avoimessa. Ruotsalaiset tuomarit ovat aina vähän arvoitus, mutta mentiin kokeilemaan, kun samalla saatiin taas yhdistetty koiranäyttely-mökkiviikonloppu.
Tuomari mittasi kaikki koirat ja heti kävi selväksi, että tykkäsi pienistä koirista. Tässä vaiheessa sai jo sanoa hyvästit Eddien menestykselle. Bono vähän säikähti mittauslaitetta, kun se kolahti tuomaripöydän reunaan ennen mittausta, mutta nätisti seisoi pöydällä mittauksen ja muunkin arvostelun ajan. Harmikseni tuomari ei kummankaan pojan kohdalla kertonut mittauksen tulosta eikä sitä kirjattu ylös arvosteluunkaan.
Bonon esiintymiseen olen erittäin tyytyväinen. Se juoksi nätisti ja malttoi jopa ravata sievästi toisen junnu-uroksenkin perässä eikä loikkinut ja hyppinyt sen perään. Maassa tuomari seisotti pitkään ja aurinko porotti kuumasti, jolloin Bono alkoi selvästi väsyä ja välillä istahti, mutta kaiken kaikkiaan se oli tosi nätisti ja esiintyminen paranee kerta kerralta.
Hieman kyllä petyin, kun tuloksena oli Bonolle H ihan oudolla arvostelulla. Kaksi kuukautta aiemmin Iitissä Bonolla oli vielä tummat silmät, nyt se olivatkin vaaleat. Hyvät korvat olivat vaihtuneet leveäasentoisiksi, hyvä rintakehä oli muuttunut kapeaksi, leveät takaliikkeet olivat muuttuneet ahtaiksi ja hyvä karva olikin nyt liian pehmeää.
Noh, Pontsu pääsi häkkiin murjottamaan (luuli ressukka, että H tarkoittaa huonoa), ja kehiin Edin kanssa. Edikin esiintyi ihan sievästi, mitä nyt kyllästyi seisomaan paikoillaan ja alkoi haroa etujaloillaan makupalaa kohti. Tuloksena EH, mutta ei sentään ihan niin kummallista arvostelua kuin Bonolla.
Jokunen näyttely meillä on tiedossa vielä syksylle, joten ei kai auta kuin lähteä leuka pystyssä kohti uusia pettymyksiä.
