Tammikuun puolessa välissä saatiin vihdoin remontti valmiiksi ja päästiin muuttamaan uuteen kotiin. Tavarat pakattiin laatikoihin ja kuljetettiin uuteen asuntoon. Edistä ei oikein ollut muuttoavuksi. Ei se jaksanut kantaa laatikoita ja olisi mieluummin karannut avonaisista ovista pihalle.
Uuteen kotiin Eddie sopeutui yllättävänkin nopeasti. Heti kun saatiin huonekalut ja matot paikoilleen, oli se kuin kotonaan eikä edes ensimmäisenä päivänä, kun jäi yksin kotiin, jäänyt haukkumaan oven taakse.
 |
| Uudessa kodissakin on hyvä nukkua matolla. |
Takapihalle Eddie haluaisi mennä jatkuvasti ja osaa jo istua takaovella toiveikkaana odottamassa, että joku avaisi sille oven. Ei se yksinään kyllä pihalla viihdy vaan haluaa aina jonkun seuraksi. Tänään se varasti terassin lattialle pudonneen hanskani ja sitten oli pienellä koiralla kivaa juosta hanska suussa ympäri pihaa.
Hanskoja se on tykännyt varastaa ihan pennusta lähtien ja aina se on yhtä riemuissaan siitä.
 |
| Saaliistaan ylpeä hanskavaras |
Lenkkimaastoihinkin ollaan saatu vähän vaihtelua. Vielä pitäisi etsiä joku kiva pitkä metsälenkki, missä Eddie pääsisi juoksemaan vapaana. Viime aikoina vapaanajuoksentelut on kyllä olleet vähissä, sillä ulkona on ollut niin vastustamattomia tyttökoirien hajuja, että sisälläkin on pitänyt vinkua vähän väliä surkeana eikä ruokakaan ole maistunut. Pelkäsin, että Edi saa ulkona jonkun vainun, unohtaa kaiken muun ja katoaa jonnekin eikä enää löydä takaisin, joten sai tyytyä hihnakävelyyn ja takapihalla juoksemiseen. Nyt vinkuminen on jo rauhoittunut, joten tänään käytiin läheisellä pellolla juoksemassa.
Eddien karvanlähtökin on taas alkanut. Toivoin, että se malttaisi odottaa tänä vuonna vähän pidempään, mutta pahasti näyttää taas siltä, että maaliskuun puoleen väliin mennessä kaikki pohjavilla on irronnut, samalla tavalla kuin aiempinakin vuosina. Erikoisnäyttelyssä on siis todennäköisesti esitettävänä komeaturkkisen japsin sijasta laiheliini kaljurotta. Kiva kiva.
