Helsinki KV 12.5.2013

Kesän ensimmäiseen näyttelyyn lähdettiin lähes kotinurkille Tuomarinkartanoon. Ilma oli lämmin ja aurinkokin alkoi jossain vaiheessa näyttelyä paistaa niin, että tuli ihan kuuma kehän laidalla.

Eddie taas pimahti jo autossa, kun tajusi, minne ollaan menossa. Heti, kun käännyttiin parkkikselle ja se näki muut ihmiset ja koirat, se alkoi vinkua ja pieni pää pyöri joka suuntaan, kun oli niin kivaa ja paljon kaikkea ympärillä. Se on aina ihan yhtä tohkeissaan joka paikassa, vaikka ollaan me aika paljon sen kanssa käyty kaikenlaisissa tapahtumissa. No hyvä vaan, että sillä on kivaa eikä sitä jännitä olla missään näyttelypaikoilla, mutta voisi se silti jossain vaiheessa jo vähän rauhoittua, ettei tarvitsisi vingahdella ja sinkoilla joka suuntaan ensimmäisen tunnin ajan. Alkuhepuloinnin jälkeen se kyllä taas rauhoittui ja oli ihan nätisti, tosin viereiset tyttökoirat ja kehän nurmikon hajut olisivat olleet paljon kivempia kuin paikoillaan seisoskelu.

Eddie chillaa ennen kehän alkua

Tuomarina oli puolalainen Piotr Krol, joka oli nopea ja tehokas eikä puhunut yhtään mitään, näytti vaan käsimerkeillä, mitä piti tehdä.

Pikaisen pöydälläseisoskelun jälkeen (hampaat ja pallit, check, sitten heti alas pöydältä) pyörähdettiin yksi kierros kehässä ja sen jälkeen parinkymmenen sekunnin seisominen matolla ja homma oli sillä selvä.

Eddie tosiaan olisi vain haistellut kaikkea, oli pieniä vaikeuksia saada sen päätä ylös nurmikon pinnasta. Meitä juoksutettiin vain yksi kierros ympyrää, valioluokan urokset juoksivat myös edestakaisin. En tiedä, unohtiko se juoksuttaa meitäkin edestakaisin, mutta se ei ole ikinä oikein Edin vahvinta alaa, joten hyvä näin.

Paras uros -kehää. Eddie johtaa hienosti, iso kaula seuraavana tulevaan! Harmi, ettei nopeutta arvostella näyttelyssä…

Eddielle tänään tuloksena avoimen luokan ykkössija, erinomainen, sertifikaatin arvoinen ja vielä vara-serti kaupan päälle!

Eddie poseeraa. AVK1 ERI SA vara-SERT

Kotipihalla otettiin vielä poseerauskuvat ruusukkeiden kanssa. Meillä ei noita ruusukkeita vielä ole niin montaa, joten kaikista täytyy tietysti saada asianmukaiset kuvat.

Osaa se välillä poseerauksen lomassa näyttää omalta hömelöltä itseltäänkin.

Palkintohylly alkaa jo täyttyä! Meidän yhden ruusukkeen näyttelytavoite on ylittynyt jo moninkertaisesti. Ja pari SA-ruusuketta tuossa voisi vielä olla, mutta niitä ei ole aiemmissa näyttelyissä jaettu. Ehkä rivi kaipaisi vielä ainakin tummansinistä väriä lisää.