Avasimme tämän vuoden näyttelykauden Lahden ryhmänäyttelyssä viime viikonloppuna. Edellisenä päivänä oli vuorossa koiran pesu, mitä olinkin jo odottanut, sillä en ollut pessyt koiraa kunnolla koko talvena. Aiemmin keväällä pesin sen ihan pikaisesti päällisin puolin, kun se alkoi haista jotenkin tunkkaiselta, mutta muuten en kevään kurakeleissä viitsinyt alkaa pestä sitä sen enempää, kun tuo näyttely ja pesu sitä ennen oli kuitenkin tiedossa. Laiska mikä laiska.
Tässä lähtötilanne, likainen ja harjaamaton koira. Onneksi se ei juurikaan näytä likaiselta eikä edes haise ns. koiralle, vaikka sitä ei vähään aikaan oltaisikaan pesty. Siinäkin mielessä oiva rotuvalinta.
Välillä koira karkasi kesken pesun ravistelemaan itseään.
Märkä uitettu koira. Pesu ei ehkä ole Eddien lempipuuhia, mutta ihan kärsivällisesti se seisoskelee paikoillaan. Tuo amme ei ehkä pesijän kannalta ole paras mahdollinen ratkaisu, mutta muuten Eddie juoksentelisi pitkin pesuhuonetta eikä shampoon vaahdotuksesta tulisi mitään, joten ammeeseen se on ollut niin näppärä laittaa, kun siitä se ei ikinä itsestään lähde pois.
Pesun jälkeen föönaus ja harjaus ulkona. Turkki kuivui taas ihan hetkessä enkä edes saanut yhtään ainoaa takkua aikaiseksi. Jotain hyvää siis siinäkin, että kaikki pohjavilla putosi täysin pois harjatessa aiemmin keväällä.
Sunnuntaina suuntaisimme siis kohti Lahden ravirataa. Japseja oli ilmoitettu 11 ja Eddien kanssa avoimessa luokassa oli vain yksi koira. Eddie sai näyttelypaikalla kehuja joiltakin ohi kulkeneilta tytöiltä, ”Katso, miten ihana samojedi!”.
Eddie oli kyllä taas niin Eddie näyttelypaikalla. Se on tosi reippaana aina eikä juuri jännitä mitään, mutta ei se kyllä vieläkään oikein ymmärrä, miksi pitää vaan seisoskella pitkiä aikoja paikoillaan. Se olisi niin innokkaana menossa moikkaamaan muita koiria ja leikkimään niiden kanssa. Kun odotimme kehän reunalla vuoroa, se kiskoi ja heilutteli etutassujaan ilmassa vieressä seisovan kääpiösnautserin suuntaan. Kehässä se aina hetken aikaa jaksaa seisoa paikoillaan ja keskittyä, mutta sitten se kyllästyy ja istahtaa maahan. Ediä ei varmaan ikinä saisi seisomaan niin pitkiä aikoja nätisti paikoillaan kuin mitä näkee joidenkin muiden koirien seisovan näyttelyissä.
Tuomarina oli belgialainen mies, joka välillä selasi rotumääritelmää kirjasta ja antoi kai kaikille uroksille ERIn ja SAn, ja se oli siis Edinkin saavutus vuoden ensimmäisessä näyttelyssä. Arvostelu löytyy näyttelyt-kohdasta. Kilpailuluokassa Eddie laitettiin ensin ykköseksi, mutta viime hetkellä tuomari muutti sijoituksia ja Eddie jäi kakkoseksi. Näyttelyarvosteluunkin oli ensin ruksittu ykköskohta, mutta se vedetty yli. Se oli vähän harmi, sillä ykköseksi tullut sai varasertin, joten ehkä Edikin olisi voinut saada, jos olisi ollut ykkönen. Paras uros -kisassa sijoituksia ei siis tällä(kään) kertaa tullut. Harmittavasti myöskään SA-ruusukkeita ei jaettu, joten me jatkamme ensimmäisen ruusukkeen metsästystä myöhemmin tänä vuonna. Jospa se sieltä joskus vielä tulisi! 🙂