Kiva koirakansalainen -kurssi

Aloitimme Eddien kanssatsyksyllä 2014 Kiva koirakansalainen -kurssin. Kurssi vaikuttaa parin ensimmäisen kerran jälkeen oikein kivalta, joten listaan tälle sivulle siellä opeteltavia juttuja, niin pysyvät muistissa vielä kurssin jälkeenkin. Kurssilla on vain kolme koiraa, Eddien lisäksi alle vuoden ikäinen skotlanninterrieri ja joku isompi musta koira, jonka rotua en tiedä. Kaikki kurssilaiset olivat käyttäneet naksutinta aiemminkin, joten sitä käytetään apuna tosi paljon. Jos naksutin ei olisi tuttu, niin en tiedä, miten juttuja opeteltaisiin, mutta ainakin meillä naksutin on nyt kurssilla toiminut oikein hyvin. Koirien välissä salissa on vanerista tehdyt sermit, eli koirat eivät näin alkuvaiheessa näe toisiaan ja malttavat keskittyä paremmin omaan tekemiseensä. Jossain vaiheessa sermit on tarkoitus ottaa koirien väleistä pois. Myös Jukka on ollut kurssilla mukana ja tehdään joitain harjoituksia vuorotellen.

Edit 4.2.2015.
Bonon kanssa aloitettiin tänään sama kurssi samalla koirakoululla. Ollaan tykätty Heiluvan Hännän järjestämistä kursseista ja ennen kuin Bonon teini-ikä iskee kunnolla päälle ja siitä tulee ihan mahdoton, koitetaan saada se kurssilla kuriin! No ei, Bono on ollut tosi helppo ja kiva koira, mutta onpahan jotain tekemistä ja koiralle uuden opettelua, kun kotona jostain syystä ei tule itse niin paljoa mitään erityistä harjoiteltua. Jospa sitä kurssin avulla taas innostuisi. Kirjoitan aiempien juttujen perään Bonon kurssista, niin pääsee vähän vertailemaan, miten koirat oppii.

1. kerta

EDDIE

– aloitimme tavallisella kontaktiharjoituksella eli koira katsoo ohjaajaansa, naks ja nami. Tähän ei liitetty ainakaan vielä käskyä (Eddiellä olen käyttänyt käskyä ”katso” aiemmin). 
Tämä oli sinänsä tuttu juttu, kontaktia ollaan harjoiteltu Edin kanssa tosi paljon, sekä käskystä että ilman.

– kontaktiharjoitusta jatkettiin lähellä pysymis -harjoitukseen, eli koira pysyy jommalla kummalla puolella jalan vieressä lähietäisyydellä ja ottaa kontaktia ohjaajaan. Käytännössä siis seuraamista, mutta koska emme ole Toko-kurssilla enkä ainakaan itse ole tokosta niin kiinnostunut, ei seuraamisen tarvitse olla niin tiivistä.
Seuraamista varsinaisesti ei Eddien kanssa olla juurikaan harjoiteltu, mutta yllättävän hyvin sekin sujui. Meillä tosiaan ei ole tavoitteena Tokon tiivis seuraaminen vaan ihan vaan se, että koira pysyy lähellä kontaktissa. Tämä varmasti on hyödyllistä lenkeillä muiden ohituksissa. Eddiellä käskynä tähän on ”hit” (ruotsia, jee!), koska ”sivulle”, ”seuraa”, ”täällä” yms. olivat jo joko käytössä tai liian samanlaisia käytössä olevien käskyjen kanssa. Päädyimme siis vaihtamaan kieltä ja tavoitteena on saada kivan koirakansalaisen lisäksi myös ruotsia puhuva koirakansalainen.

– luoksetulon alkeita, yritimme tehdä itsestämme tosi mielenkiintoisia, jotta koira mielellään tulisi luokse.

BONO

– ohjaaja aloitti kurssin esittelyllä ja kertoi vähän, mitä kaikkea tullaan kurssilla tekemään. Meille tämä nyt oli tuttua, kun sama kurssi ollaan pari vuotta sitten käyty Eddien kanssa, mutta ohjaaja on eri. Treeninä tänään oli ainoastaan luopumista eli käsi nyrkissä koiran edessä ja kun koira ei tavoittele makupaloja, naksaus ja nami. Tehtiinpä näköjään Eddien kurssilla jo ekalla kerralla tosi paljon enemmän eri harjoituksia kuin tällä Bonon kurssilla.
Tätä ollaan Bonon kanssa tehty jo aiemmin. Bono muisti taas nopeasti, että makupalan tavoittelu ei hyödytä mitään ja vain nätisti istumalla saa makupalan. Parin kerran jälkeen Bono ei enää edes yritä tavoitella nameja avoimeltakaan kämmeneltä, vaikka sitä miten heilutteli koiran kuonon edessä, joten helppo nakki. Käskysanana on ”jätä”.

2. kerta

EDDIE

– jatkoimme lähellä pysymisen harjoittelua ja harjoitukseen lisättiin pieni häiriötekijä, eli kävelimme pari kierrosta kurssin muiden koirien ohi.
Eka kerta muiden koirien ohi oli Edistä hämmentävä, se ihmetteli salin päädyssä ollutta muovikartiota ja hämmästyi, kun sermin takana yhtäkkiä olikin toinen koira. Toinen kierros sujui jo paljon paremmin ja Edi otti ihan oma-aloitteisestikin kontaktia minuun.

– aloitimme käsikosketus-treeniä. Tätä emme Edin kanssa ole ikinä harjoitelleet, joten aloitimme ihan siitä, että heti kun koira koskee nenällään kättä, seuraa naksautus ja palkkio, Tavoitteena lopulta on siis se, että koira seuraa käden liikkeitä. Tätä voi käyttää apuna esim. koiran siirtämisestä puolelta toiselle, ohituksissa yms.
Eddie oppi tämän yllättävän nopeasti, mutta oppi nopeasti myös sen, kummasta kädestä palkkio tulee, joten heti kun tökkäsi kuonollaan vasenta kättä, alkoi tuijottaa oikeaa kättä ja oikeaa taskua, josta palkkio tuli. Kokeilimme ohjaajan neuvosta siirtää palkkionkin tulemaan vasemman käden lähettyviltä, ja Edi alkoikin siirtyä ehkä enemmän seisomaan vasemman käden suuntaan.

– aloitimme luopumis-treeniä. Makupala nyrkissä koiran kuonon edessä ja heti kun koira jättää käden hetkeksi rauhaan, sanotaan lupa-sana (Eddiellä ”ole hyvä”) ja annetaan nami nyrkistä. Tähän lisätään jätä-sana (Eddiellä ”jätä”) samalla hetkellä, kun nyrkki viedään koiran eteen ja taas lupa-sana, kun koira jättää namin.
Tätäkään ei Eddien kanssa juuri olla harjoiteltu. Siltä on aina ollut niin helppo ottaa suusta pois kaikenlaista, ellei tietysti ole ehtinyt syödä sitä ensin. Ensin Eddie yritti vimmatusti molemmilla tassuilla ja hampaillaankin saada makupalaa pois nyrkin sisästä, mutta yhtäkkiä tajusikin jutun ja alkoi istua nätisti ja tuijottaa silmiin ennen lupa-sanan sanomista. Avonaisella kämmenellä olevan herkun jättämistä ei vielä ehditty harjoitella.

BONO

– aloitimme katsekontaktiharjoitusta. Ensin palkittiin koira, kun se katsoi silmiin. Tämä ohjaaja suositteli pitämään kädet ja makupalat piilossa, jotta koira oikeasti katsoo naamaa eikä makupalaa. Bonon kanssa käytetään naksutinta, joten katse -> naks -> nami. Sitten liitettiin käskysana (”katso”) ja lopulta testattiin pariin kertaan käskysanan toimivuutta niin, että kun koira katsoo muualle, sanotaan käskysana ”katso” ja koiran siis tulee tällöin katsoa ohjaajaa.
Tätä harjoiteltiin Bonon kanssa jonkin verran jo ihan pikkupentuna pentukurssilla ja muutenkin tulee kontaktiharjoituksia tehtyä silloin tällöin, ennen ruoan saamista pitää istua ja katsoa silmiin, näyttelytreeneissä tulee kontaktiharjoituksia yms. Ihan hyvin meni siis tämä pikkutreeni Ponsun kanssa.

– seuraavana hieman nätisti kävelyä, harjoiteltiin lähelläpysymistä eli koiran pitää kävellä nätisti ohjaajan lähellä vetämättä hihnassa. Lisättiin heti ensimmäisellä kerralla myös häiriö ja koirat näkivät sermien takaa hieman toisiaan, mutta siitä huolimatta olisi pitänyt kävellä nätisti. Tämän ohjaajan tyyli on se, että jo koira reagoi häiriöön, odotetaan hetki, että koira itse lopettaisi ja katsoisi ohjaajaa, jos ei lopeta, kutsutaan koiraa nimeltä kaksi kertaa, mutta jos sekään ei auta, lähdetään kävelemään poispäin häiriöstä.
Nätistikävelyäkin ollaan kyllä treenattu Bonon kanssa, kun se on osana näyttelytreeniä. Käskysanana meillä on ”kulje” myös Eddien kanssa, alunperinhän sana oli ”hit”, mutta todettiin se jotenkin hankalaksi, joten kävely vasemmalla puolella on ”kulke” ja oikealla ”ohi”. Bono kävelee oikein nätisti kontaktissa, jos lähellä ei ole häiriötä. Treeneissä huoneen reunalla oli lattialistassa joku vastustamaton kohta, jonka luo Bono olisi aina halunnut, ja kun toinen koira oli näkyvissä, olisi Bono mennyt mieluummin sen luo kuin ottanut kontaktia. Saa nähdä, miten tuo koiran huomioimattomuus ja se, että pitää odottaa, että koira itse lopettaisi epätoivotun käytöksen, Bonolla toimii. Itse olisin ehkä sitä mieltä, että jos koirasta on kivempi haukkua toiselle koiralle ja kiskoa sen luo kuin tulla omistajan luo syömään makupaloja, niin ei se kyllä ilman kieltoa vapaaehtoisesti sitä toiselle haukkumista lopeta. Mutta saa nähdä. Ehkä meillä on liian huonoja makupaloja.

– luoksetulon alkeita, koira hihnassa ja yritimme tehdä itsestämme mielenkiintoisia
Luoksetulo sujuu ihan ok sekä Eddiellä että Bonolla silloin, kun ei ole muuta mielenkiintoista tekemistä. Toistaiseksi kyllä molemmat koirat on ehkä vähän sellaisia, että joo joo, tulen kyllä, kunhan ensin tässä vähän haistelen ja käyn pissalla, kun tavoite toki olisi se, että koira tulisi heti täysillä ja ensimmäisestä kutsusta.

3. kerta

EDDIE

– jatkoimme hihnakäytöstreeniä. Ensin pujoteltiin ämpäreiden ympäri ja palkittiin koiraa, kun se otti kontaktia ja käveli nätisti, sitten mentiin kaikkien kolmen koiran kanssa peräkkäin ympyrää ämpäreiden ympäri.
Pujottelu sujui oikein nätisti Edin kanssa, ollaan harjoiteltu viikon aikana ulkona kontaktin ottoa ja vierellä kävelyä. Ryhmässä kävely sen sijaan tuotti pienoisia ongelmia. Eddie hämmentyi muista koirista ja olisi kiskonut niiden perään. Hämmentyessään Eddie pitää kummallista ölinää, joka oisi kiva saada pois.

– aloitimme treeniä, jossa vieras ihminen tulee tervehtimään koiraa ja kopeloi sitä.
Tämä sujui ihan hyvin. Kotona Eddie on tottunut kaikenlaiseen kopelointiin, joten tassujen tai hampaiden katsominen ei ole mikään ongelma. Vieraista ihmisistä Eddie ei juuri välitä eikä ole mikään kaikkien kaveri ainakaan heti, mutta nätisti se seisoi paikoillaan, kun ohjaaja tutki sitä.

– aloitimme treeniä, jossa koiran ei pitäisi reagoida häiriötekijöihin. Koiraa siis palkittiin koko ajan, kun häiriö oli lähettyvillä. Ohjaaja kiersi koirien edessä ympyrää ison matkalaukun kanssa, skeittilaudan kanssa ja onkivavan kanssa, jonka päähän oli kiinnitetty lelu.
Tämäkin sujui ihan ok. Skeittilautoja Eddie inhoaa ja etenkin sitä kolahdusta, joka niistä syntyy, joten sitä se vähän pysähtyi kuuntelemaan, mutta ei haukkunut, mikä oli ihan kiva. Matkalaukku ja onkivapa ei tuottanut ongelmia, niistä Eddie ei juuri välittänyt.

– aloitimme treeniä erilaisten hoitotoimenpiteiden suorittamiseen.
Mitään hoitotoimenpiteitä ei Edille varsinaisesti ole ikinä opetettu, ne on vaan tehty, piste. Pentuna Eddie inhosi harjaamista, joten sitähän sitten harjattiin ja harjattiin useita kertoja päivässä, piti se siitä tai ei. Kokeiltiin kuitenkin mm. hellävaraista kysnienleikkuun aloittamista, eli pidellään tassusta kiinni ja annetaan makupala, kosketaan kynttä kynsisaksilla ja annetaan makupala jne.

– aloitimme treeniä, jossa koira kellahtaa kyljelleen makaamaan. Tämä auttaa kaikenlaisissa hoitotoimenpiteissä. Koira siis makaa ensin maassa, sitten makupalan avulla houkutellaan sitä pikku hiljaa kellahtamaan kyljelleen.
Kyljelleen kellahtamista ollaan Edin kanssa joskus opeteltu, ei kyllä pitkään aikaan jostain syystä, joten tässä on vielä vähän treenaamista.

BONO
– peruskäskyjä, istu, seiso, maahan. Seisomisessa yritettiin panostaa siihen, että koira seisoo etujalat nätisti rinnakkain, jotta se näyttelyissäkin seisoisi nätisti. Seisotettiin Bonoa myös pöydällä jonkin verran.
Kaikkia ollaan Bonon kanssa harjoiteltu aika paljon. Makuulta istumaannousu vielä hieman tökkii, kun Bono mieluummin kellahtaa selälleen, mutta ehkä se siitä. Pöydälläkin Bono oli pitkästä aikaa tosi rennosti ja tyytyväisenä, mikä oli kiva juttu, koska pöytä on sitä jostain syystä jännittänyt viime aikoina.

– odottamisen harjoittelua, koira joko istuu tai makaa ja odottaa paikoillaan, vaikka omistaja liikkuu.
”Odota”-käskyn Bono osaa kyllä, harjoiteltavaa on siinä, että malttaisi odottaa paikoillaan vieläkin kauemmin ja niin, että itse liikkuu joko sivulle tai kauemmaksi koirasta.

– hoitotoimenpiteitä ja niihin totuttelua, tässä kohtaa kurssilaiset teki vähän eri juttuja riippuen siitä, mikä on hankalaa. Jos jollekin esim. tassujen katsominen on vaikeaa, treenasivat ne sitä. Meillä mitään ihmeempää ongelmaa käpälöinnissä ei ole, mutta Bono on jostain syystä aina inhonnut valjaiden pukemista ja juoksee karkuun, kun näkee valjaat, joten treenattiin sitä. Koira palkittiin, kun valjaan lähestyivät sitä ja lopulta koira piti itse pujottaa pää valjaiden läpi, jotta sai palkan.
Tämä sujui hyvin, Bono tajusi nopeasti, mitä siltä haluttiin ja pienellä treenillä se pujotti itse päänsä valjaiden silmukan läpi. Success!

4. kerta

EDDIE
– aluksi ääniharjoituksia. Nauhalta soitettiin erilaisia ääniä (autoja, lehmiä, sikoja, torvia, uuden vuoden raketteja, koiran haukuntaa yms.) ja koiralle syötettiin makupaloja, kun oli nätisti.
Eddie ei varsinaisesti ole kovin ääniherkkä, joten mitään ihmeempää ei tässä harjoituksessa ollut. Joitain kovempia paukahduksia ja koiran haukahduksia se jäi kuunetelemaan, mutta ei sen suuremmin reagoinut. Ainoa, mihin se haukahti oli, yllätys yllätys, ovikello! Sitä se pitkään kuunteli ja tuijotti ovelle ja lopulta haukahtikin kerran, kun kukaan ei tullut sisään. Ovikellollehan Eddie haukkuu myös kotona, myös niin, että jos telkkarista kuuluu ovikellon ääni, Eddie juoksee ovelle haukkumaan. Se jotenkin tunnistaa myös sellaiset ovikellon äänet, jollaista meillä ei missään vaiheessa ole ollut, en ymmärrä, miten se voi tietää, että sekin on ovikello…

– aloitettiin paikallaan pysymis -harjoitusta.
Tätä ollaan kotona ja ulkonakin aika paljon harjoiteltu, Edillä käskynä on ”odota”. Aloitettiin Edin kanssa harjoitusta, jossa koira istuu paikoillaan ja itse pitäisi lopulta kiertää koira sen selän takaa ympäri. Tämä olikin yllättävän vaikeaa, koira niin herkästi nostaa myös takamuksensa maasta ylös, kun pää kääntyy seuraamaan omistajaa… Ihan hyvin päästiin alkuun kuitenkin, täytyy jatkaa kotona tällä viikolla.

– jatkettiin hihnakäytös-harjoitusta ja nyt laajennettiin se niin, että koira kykenisi kävelemään sekä oikealla että vasemmalla puolella.
Jostain syystä tulee usein käveltyä niin, että koira on vasemmalla puolella, joten otettiin nyt seuraamisharjoitusta myös niin. että koira on oikealla puolella. Se sujui ihan ok. Lisäksi alettiin liittää käsky vasemmalla puolella kävelyyn, käskyksi otettiin sittenkin ”kulje” (aiemmin tarkoitus oli ”hit”, mutta se tuntui käytössä jotenkin vaikealta, ”kulje” sopii suuhun paremmin kuin tuo ”hit”).

BONO
– jatkettiin lähelläpysymistreeniä ja lisättiin vähän häiriötä niin, että koirat näki vilaukselta toisensa aidan raosta.
Sujui ihan ok siihen asti kunnes toinen koira oli näkyvissä. Bono haluaisi niin kovasti mennä aina moikkaamaan muita, että se unohtaa kaiken muun, jos toinen koira on näkyvillä.

– aloitettiin petiinmenotreeniä eli koiran pitäisi rauhoittua petiin istumaan tai makaamaan. Aloitetiin sillä, että koiralle heiteltiin makupaloja pedille ja tehtiin pedistä kiva paikka. Lisättiin haastetta siten, että peti on vähän kauempana ja koiran pitää kävellä muutama askel, jotta pääsee petiin syömään. Aloitettiin myös ehdollistamista johonkin ääneen. Ohjaaja tiputti kynän lattialle ja äänen kuullessaan koiran pitäisi syöksyä petiin. Tätä voi jatkaa myöhemmin esim. niin, että ovikellon soidessa koira juoksisi petiin odottamaan. Sitä odotellessa!
Bono tuntui tajuavan petitreenin aika nopeasti ja tajusi, että pedillä pitäisi pysyä. Tätä ei aiemmin olla muistaakseni Bonon kanssa harjoiteltu. Olisi kyllä kiva, jos se oikeasti toimisi ovikellon kanssa noin!

5. kerta

EDDIE
– aloitettiin peti-harjoitusta, tarkoituksena siis osoittaa koiralle joku paikka, mihin se käskystä menisi rauhassa esim. makoilemaan. Ensin palkittiin koiraa siitä, että se meni alustan päälle, myöhemmin liitetään tähän joku tietty asento ja käsky.
Eddie ei ole kovin oma-aloitteinen vaan jää helposti vaan istumaan tai seisomaan paikoilleen ja tuijottaa silmiin, jos se ei oikein tiedä, mitä sen pitäisi tehdä. Isoin ongelma siis kaikessa uudessa on saada Eddie itse edes yrittämään mitään. Ohjattiin koira siis pienelle matolle ja heiteltiin makupaloja matolle, sitten vapautus-käskyllä (Edillä ”saa mennä”) päästettiin koira pois alustalta. Eddie tuntui jossain vaiheessa tajuavan, että alustalle voisi mennä itsekin, mutta kovin pitkälle ei vielä päästy, täytyy jatkaa kotona.

– jatkettin harjoitusta, jossa vieras ihminen tulee käsittelemään koiraa. Lisättiin vaikeusastetta niin, että ensin ohjaajalla oli päällä iso, paksu toppatakki ja seuraavalla kerralla iso, kahiseva sadetakki.
Tässä ei taaskaan ollut ongelmaa, Eddie on niin tottunut kaikkeen kopelointiin, ettei se välitä, vaikka joku vääntää jalkaa tai huulia. Eddie kääntyi katsomaan ohjaajaa, kun hän tuli luokse, ja kahisevaa sadetakkia vähän ihmetteli, mutta ei sitäkään mitenkään pelännyt ja nätisti söi makupaloja, kun jalkoja väänneltiin. Helppo juttu siis.

– jatkettiin hihnakäytös-harjoitusta niin, että mukaan otettiin toisien koirien ohittaminen. Koiran tulee siis kävellä ohjaajan kanssa toista koiraa vastaan ja olla kiinnittämättä huomiota toiseen koiraan. Aloitettiin niin, että koirien välillä oli pari metriä väliä, myöhemmin matkaa on tarkoitus lyhentää niin, että koirat olisivat ihan lähekkäin. Sillä kohtaa, kun koirat olivat vierekkäin (mutta väliä siis se pari metriä), pyydettiin koirat istumaan ennen kuin jatkettiin taas matkaa.
Tämä sujui yllättävän hyvin. Ollaan ulkona Eddien kanssa tosi paljon harjoiteltu vierellä kävelemistä ja kontaktin ottoa lenkillä, mutta muiden häiriötekijöiden läsnäollessa se on vielä ulkona vähän hakusessa, kun Eddie ei millään malttaisi keskittyä vaan kaikki muu on niin paljon mielenkiintoisempaa. Nyt treeneissä sujui kuitenkin ihan hyvin, Eddie ei haikaillut oikeastaan yhtään muiden koirien perään, ei murissut niille (ulkona se nykyään tuppaa vähän murisemaan etenkin toisille uroksille ja jos toinen aloittaa) vaikka olivatkin molemmat mustia koiria (Eddie tykkää yleensä enemmän valkoisista koirista) ja käveli tosi nätisti sivulla ja otti kontaktia. Tästä on hyvä jatkaa!

– jatkettiin luoksetulo-harjoitusta. Yirtettiin saada luoksetuloon vauhtio sillä, että kun kutsuu koiraa, heitetään makupala tavallaan eteenpäin, jolloin koira juoksisi sen perään.
Tästä Eddie oli vähän hämmentynyt, tuli se hyvin ensimmäisestä käskystä luokse, mutta ei kovin reippaasti vaan leppoistasti tassutellen. Vähän vauhtia ja innokkuutta voisi siihen luoksetuloon saada… Ulkona se kyllä yleensä tulee hyvinkin reippaasti, jos ei mitään muuta mielenkiintoista ole näkyvissä.

BONO
– oikea ohjaajamme oli sairaana, joten tilalla oli sijainen. Aloitettiin peti-treenillä eli tavoitteena oli saada koira raihoittumaan petiin.
Bono oli alussa jotenkin rauhaton ja väsynyt, mutta yllättävää kyllä rauhoittui pedille makaamaan, vaikka tätä ei kotona olla juurikaan harjoiteltu viime kerran jälkeen. Tuntui, että se jopa tajusi, että pedillä ollaan ja pysytään ja lopputunnista, kun tehtiin tätä uudestaan, kävi se itse oma-aloitteisesti makaamaan pedille. Ediähän ei saatu tajuamaan, että pedillä pitäisi pysyä, mutta ei sen kanssa kyllä olla aikoihin tätä harjoiteltukaan.

– käsikohdennusta. Koiran tulee koskea nenällä kättä, naks ja nami.
Bono osaa aika hyvin koskea kättä ja tietää, että siitä saa palkan, mutta usein yrittää helpottaa ja vain lähestyy kättä eikä koske sitä. Myöskään kosketuksen kestoa ei olla saatu pidennettyä, mutta ehkä pikkuhiljaa.

– kohdennusta alustalla, hiirimatto laitettiin lattialle ja koiran piti osoittaa kiinnostusta mattoa kohtaan ja joko koskea sitä nenällään tai tassullaan.
Tämä ei jotenkin sujunut. Bono oli kummallisen väsähtänyt eikä sitä huvittanut mikään. Kävi se kyllä katselemassa hiirimattoa, mutta ei tuntunut tajuavat, että sen kanssa pitäisi tehdä jotain vaan jäi turhautuneena seisomaan paikoilleen.

– luoksetuloa. Tämän ohjaajan kanssa aloitettiin sillä, että koira oli hihnassa ihan lähellä, kutsuttiin tänne, vaikka koira oli siinä ihan vieressä ja nami annettiin ihan jalan läheltä, jotta koira yhdistää sen, että lähellä olosta saa palkkion. Vähitellen pidennettiin matkaa.
Lopputunnista Bono alkoi olla enemmän oma itsensä ja oli rauhallisempi ja reippaampi. Luoksetulossa se iloisena kipitti Jukan ja minun väliä ja tuntui tykkäävän, kun tehtiin jotain. En tiedä, häiritsikö sen keskittymistä uusi ohjaaja vai mikä sillä oli tänään, kun aiemmin se on ihan mielissään tehnyt kaikkea uutta.

6. kerta

– jatkettiin petiharjoitusta ja lisättiin siihen myös häiriötekijöitä eli ohjaaja kulki skeittilaudan ja matkalaukun kanssaohi ja koirien piti pysyä pedeillään.
Kotona, kun yritin opettaa petiin-käskyä, ei koko jutusta oikein tullut mitään vaan Eddie kyllästyi heti ja alkoi vaan haahuilla ympäriinsä. Nyt treeneissä kaikki sujui pedin kanssa paljon paremmin ja tuntui, että Eddie jopa ymmärsi tarjota pedillä maahanmenoa itsekin eikä aina tarvinnut erikseen pyytää sitä ensin petiin ja sitten maahan. Häiriötekijät oli ihan ok, Eddie jäi kuuntelemaan ja katsomaan osaa, mutta ei haukkunut tai yrittänyt lähteä perään tai pelännyt mitenkään.

– harjoiteltiin maahan menoa erilaisissa tilanteissa. Lopulta koiran pitäisi mennä käskystä maahan, vaikka se olisi esim. omistajan selän takana tai jossain kauempana.
Maahan-käsky Edillä on ollut pennusta lähtien, tosin niin kuin kaiken muunkin kanssa, se usein yrittää päästä ensin helpommalla ja istuu ja vasta sitten menee maahan (usein syvän huokauksen saattelemana) eikä siis aina suoraan mene makuuasentoon. Tänään totesimme treeneissä, että Eddie usein vaatii myös katsekontaktin, jotta viitsii tehdä mitään, joten siitä yritetään päästä eroon. Useamman kerran, kun ilman katsekontaktia pyysi Edin maahan, se jäi katselemaan ympärilleen, että ai mulleko puhut, ja sitten hitaasti ja varovasti meni makuulle. Parannusta tähän tuli jo ihan lyhyessä ajassa, kun vähän helpotettiin tehtävää. Kaikki koirat olivat tänään jotenkin ihan väsyneitä ja kyllästyivät nopeasti, joten mitään muuta ihmeempää ei tällä kertaa tehty. 

7. kerta

– jatkettiin taas ohitusharjoitusta niin, että ensin kaksi koiraa oli paikoillaan ja kolmas kiersi kahdeksikkoa niiden ympäri. Sen jälkeen paikalle tuli ihan vieras koira, jonka kanssa mentiin samanlaista ohitusharjoitusta kuin pari kertaa sitten eli kävellään vastakkain niin, että etäisyyttä on pari metriä ja kun koirat ovat samalla kohtaa, pysähdytään.
Eddie oli taas jotenkin väsähtänyt. Se piti tyhmää mölinää välillä ja tuijotteli muita koiria. Välillä se kulki oikein nätisti, mutta välillä jotenkin unohti kaiken ja alkoi mölistä.

– harjoiteltiin siirtymistä eri asennosta toiseen eli seisomasta istumaan, istumisesta maahan, siitä takaisin istumaan jne.
Tästäkään ei tänään oikein tullut mitään. Kun Eddie seisoi ja pyysin sitä istumaan, se meni makaamaan. Sitten pyysin uudestaan istumaan, jolloin se tuli sivulle istumaan. Kokeilin aloittaa alusta ja pyysin Ediä istumaan, jolloin se meni makaamaan. Yritin makupalan kanssa korjata asentoa takaisin istumiseksi, jolloin Eddie kellahti kyljelleen. No, saatiinpa ainakin vinkkejä, miten tuota voi lähteä korjaamaan ja pari kertaa meni lopulta ihan hyvin jopa.

– aloitettiin avainten etsimistä. Koira koskee nenällään kädessä olevia avaimia, naksautus ja nami. Vähitellen avaimet siirretään lattialle, sitten vähän kauemman, tuolin päälle yms. ja tavoitteena on siis saada koira käskystä etsimään avaimet. Samalla tavalla voi toki opettaa koiran etsimään mitä tahansa. 
Koska kaikki koirat oli taas tänään jotenkin väsähtäneitä, aloitettiin tällaista esineeseen koskemis -harjoitusta. Eddie tajusi nopeasti sen, että kädessä oleviin avaimiin pitää koskea (tosin tapansa mukaan yritti vähän väliä päästä helpommalla ja vain lähestyi avaimia, mutta ei koskenut). Sitten laitoin avaimet maahan, jolloin Eddie ei taas tuntunut tajuavan mistään mitään vaan jäi vaan paikalleen makaamaan ja turhautuneena tuhahteli ja tuijotti silmiin. Avaimet takaisin käteen ja kas, heti alkoi pieni musta nenä tökkiä avaimia. Avaimet takaisin maahan ja koira jäi makaamaan ja tuhahtelemaan ja tuijottamaan. Piti siis tehdä niin, että vähitellen laskin kättä maata kohti, kosketus, naks ja nami. Sitten avaimet maahan, mutta käsi jäi niiden viereen, kosketus, naks ja nami. Kättä vähän kauemman avaimista maata pitkin, kosketus, naks ja nami jne. Tätä voisi jatkaa kotonakin taas jossain vaiheessa. Vähän huono treenikerta tänään, tuntui, ettei mikään taas suju. Jospa ensi kerralla menisi taas paremmin.

8. kerta

– aloitettiin isolla määrällä erilaisia ohitusharjoituksia. Koirat meni ympyrässä, letkassa, kahdeksikkoa, ohjaaja käveli välissä, välillä juostiin, välillä pysähdyttiin ja pyydettiin koiraa tekemään jotain. Sitten mentiin samanlaisia ohitusharjoituksia kuin aiemmin, eli kävellään kohti toista paria koirat ulkoreunoilla, pysähdytään ja pyydetään koira tekemään jotain, mutta nyt lyhennettiin vielä välimatkaa ja omistajat oli kättelyetäisyydellä toisistaan.
Alussa Eddien piti taas vähän murahdella pienelle mustalle terrierille, mutta sen jälkeen ohitukset sujui oikein hyvin. Kättelyjutussa taas pieni epävarmuus iski Ediin, kun toinen koira olikin yhtäkkiä niin lähellä, ja sen keskittymiskyky herpaantui ja se alkoi vilkuilla toista koiraa ja vingahdella ja steppailu malttamattomana paikoillaan, mutta sekin saatiin keskeytettyä ihan hyvin ja loput ohitukset sujui ihan hyvin. Jospa se alkaisi ulkonakin sujua jossain vaiheessa.

– aloitettiin kosketusalustatreeniä eli tavoitteena on saada koira koskettamaan tiettyä alustaa joko kuonollaan tai tassullaan. 
Jukka teki kosketusalustatreeniä Edin kanssa ja alku lähtikin sujumaan ihan hyvin ja koira tajusi, että alustaa pitää lähestyä. Siihen saakka ei vielä päästä, että olisi itse tajunnut laittaa tassunsa alustan päälle (vahingossa laittoi useampaan kertaan) ja sitten koira väsähtikin ja jäi vaan makoilemaan maahan, joten treenit päättyi siihen tältä kertaa.

9. kerta

– alkuun taas paljon ohitusharjoituksia, letkassa kahdeksikkoa ja ympyrää välillä paikkoja vaihdellen ja välillä pysähdyttiin ja pyydettiin koira tekemään jotain. Sitten mentiin taas ympyrää niin, että ohjaaja juoksenteli ja hyppi edestakaisin koirien välissä.
Ohitukset ja seuraaminen sujui Edin kanssa tällä kertaa oikein hyvin, se välillä vilkuili muita koiria ja juoksevaa ohjaajaa, mutta otti sitten heti kontaktia eikä murahdellut kenellekään. Ulkonahan Eddie nyt ei ihan noin sievästi käyttäydy vielä, mutta ehkä jossain vaiheessa… Kun Eddie seuraa, se nostelee etutassujaan kauheasti ilmaan kuin mikäkin kouluhevonen. Kova tassutus vaan kuuluu, kun se pompii pitkin lattioita. 🙂

– paikallaanoloa erilaisilla häiriötekijöillä. Koira pyydettiin maahan ja lähdettiin kiertämään koiraa ympäri, juostiin poispäin koirasta, mentiin kyykkyyn pienen matkan päässä, mutta ei pyydettykään koiraa luokse vaan palattiin takaisin yms, ja koiran piti pysyä maassa makaamassa koko ajan. 
Nämäkin sujui ihan hyvin (ollaan kotona aika paljon harjoiteltu paikallaanpysymistä), ainoa ongelma tuli oikeastaan siinä, että kun palaa takaisin koiran luokse palkitsemaan sitä, se nousee herkästi seisomaan. Olisi kiva saada se pysymään makuuasennossa, vaikka palkan saisikin.

– loppuun vielä käsikosketustreeniä niin, että tavoitteena oli saada koira pitämään kuonoon hieman pidempi hetki kädessä kiinni. 
Tässä Eddie vähän väsähti eikä juurikaan saatu pidennettyä sitä aikaa, minkä Eddie koskee käteen. Eddie kyllästyy välillä niin herkästi ja jää silloin vain istumaan ja tuijottamaan. Käsikosketus sujuu ihan hyvin, mutta yleensä Eddie vain koskettaa nopeasti ja siirtyy sitten tuijottamaan ja haluaa palkkion, ja kun yritti, että koiran pitää koskettaa kättä kaksi kertaa ennen kuin saa palkkion, Eddie kyllästyi ja jäi vain istumaan.