Eddien agilityura alkoi viime vuoden kesällä, kun osallistuttiin koirakoulun järjestämälle pentuagilitykurssille. Kurssi kesti muistaakseni neljä tai viisi kertaa, ja tarkoituksena oli kertoa agilitystä, sen säännöistä ja eri esteistä ja tutustua eri esteisiin ja käydä ne kertaalleen läpi. Varsinaisesti esteitä ei opetettu koirille, vaan näytettiin lähinnä, että katsopas, tässä on hyppyeste, sitä voisi olla kiva hyppiä. Eddie oli kurssilla kaikkia esteitä kohtaan ensin vähän epäluuloinen, niin kuin se oikeastaan aina on ollut ja vaati pentuna pitkään totuttelua mm. erilaisiin portaisiin, mutta kun se kerran pääsi esteen kunnialla läpi, tajusi se, ettei se niin vaikeaa ollutkaan, ja seuraavat kerran meni paljon helpommin. Toisaalta se toimii myös toisinpäin, eli kun joku este ei kerran olekaan kiva, ei se ole kiva myöskään jatkossa, vaan taas täytyy opettaa se este uudestaan.