Kevät ja karvanlähtö!

Kevät saapuu, vaikka ulkona sataakin taas lunta, ja koiran karvanlähtö on taas huipussaan. Edistä alkoi muutama viikko sitten tipahdella pohjavilla tupsuina pois ja nyt turkki on jo lähes kauttaaltaan ihan ohkainen. Koiran koko putosi puoleen, kun turkki on ihan littana, mutta jalat näyttävät entistäkin pidemmiltä. Teoriani on, että Eddiessä on ihan saman verran karvaa, kuin niissä muhkeissa pörrökarvaisissa näyttelyvalioissa, mutta koska se on niin korkea ja kapea, se vain näyttää vähäturkkisemmalta. Teoria ei ehkä ole oikeassa, mutta mielestäni se on silti ihan hyvä teoria.

Jatka lukemista ”Kevät ja karvanlähtö!”

Kevättä rinnassa

Lumet on jo aika kivasti sulanut, joten ajattelin, että vapaapäivänä olisi kiva käydä metsässä juoksentelemassa ja ottaa samalla muutama keväinen kuva. Ilma oli kuitenkin ankea ja harmaa, metsä oli loskainen ja täynnä risuja, havunneulasia ja kaadettuja puita hakkuiden jäljiltä. Tuo metsäläntti oli aiemmin tosi kiva, pieniä polkuja meni ristiin rastiin ja vaikka alue ei kauhean iso olekaan, pääsi koiran hyvin juoksemaan ympäriinsä. Talvellakin siellä pääsi ihan hyvin liikkumaan, kun muut koiranulkoiluttajat talloivat polkuja lumeen. Nyt talven ja puunkaadon jäljiltä polkuja ei näy missään, vaikka lunta ei ihan hirveästi enää olekaan. Isoja oksia, risuja ja kantoja on joka puolella, ja koko ajan saa varoa, ettei kompastu mihinkään. Maassa olevat kuusenoksatkin tarttuvat tosi kätevästi koiran turkkiin kiinni ja niitä raahautuu aina puoli metsää mukana.

Jatka lukemista ”Kevättä rinnassa”